Hainan - sun, sea and russian tourists

Home Sweet Home!
Good news and bad news..

Aloitetaan hyvistä. Ahh, lomalla paistoi pääasiassa aurinko ja oli törkeen kuuma. Osasin myös yllättävän hyvin nauttia siitä, ettei tehty loman aikana yhtään mitään muuta kun oltiin ja rötvättiin. Loma oli siis pääasiassa täysin rentoutusloma. Kävin hieronnassakin rannalla. Niin ja mikä oli positiivisen yllättävää, söin hedelmiä enkä saanut isoja allergiareaktioita. :)

joku nautti auringosta teltassa

Loman lopputulos kuitenkin on: Elina kääriytyköön loppukesän vaatteisiin. Hyttyset söi mun jalat ihan täysin ruvelle. Laskin, että oikeassa jalassa oli etupuolella pelkästään jo 43 pistoa. :) Lisäksi aurinko oli kaikesta rasvauksesta huolimatta niin kova, että kaikki palettiin ja nyt kuoriudutaan  - muut vähän, minä paljon. Pitänee siis peittää jalkojen lisäksi rinta, olkapäät ja naama. :) Helppo homma, kun Shanghaissakin oli palatessa helle.
Kohteena Kiinan Hawajina tunnettu Hainan ei ollut kyllä yhtään maineensa veroinen. Me oltiin Sanyassa, joka on tunnettu siitä, että siellä on parhaat rannat. Ainakin se ranta missä me oltiin, oli aivan täysin samanlainen kun missä tahansa muussa rantakohteessa. Tokihan se palvelutarjonnaltaan voitti kuitenkin Suomen rannat ja siellä sai rauhassa ottaa bikineissäkin aurinkoa. Tai ei rauhassa toki, mutta huoletta kuitenkin. Kohde on sopiva jos ei kohteesta mitään muuta halua kun aurinkoa. Meillä nyt ei sinänsä ollut mahdollisuuksiakaan tehdä mitään muuta, joten sinänsä kohde sopi meille ihan hyvin.

Jos vielä joskus palaan Hainanille, aion viettä sen kierrellen ympäri saarta, koska selkis että saari tarjoaa niin paljon kaikkea erilaista ja mahtavaa koettavaa. Ilmastokin on kuulemma ihan erilainen etelä- ja pohjoispuolilla saarta. Huomattiin matkustaessa junalla Haikousta (pohjosesta) Sanyalle (etelään), että kaikki maisemat oli ihan huippuja: oli vuoria, trooppisia palmumetsikköjä taloineen, riisipeltoja kyntöpuhveleineen, lapsia leikkimässä ja aikuisia pelloilla töissä. Valitettavasti en saanut kyllä kovin hyviä kuvia junasta.

Olisin kovasti halunnut lähteä käymään jossain päiväretkellä, joita oli sikana tarjolla. Olisi ollut apinasaarta, surffi- tai sukellusmatkaa ja kuumia lähteitä. Totuus oli se, ettei meillä hirveen kauas olisi riittäny rahat ja Anni ei jalkansa kanssa mihinkään aktiivipäivään olisi voinutkaan osallistua. Meijän hostellin manageri oli ihan huippu tyyppi ja kyselin siltä yksi päivä vaihtoehtoja mitä tehdä. Se suositteli meille yhtä lähellä olevaa hienompaa rantaa. Sinne olisi ollut taksimatka 30rmb eli 3e koko porukalta. Tytöt päätti, ettei sinne lähetä kun ei ole rahaa. Sekin jäi sitten tekemättä, vähän harmitti mutta ei enää liikaa. :) Noh, olisihan se saattanut olla ihan samanlainen ranta. Who knows.

Oltiin siis perillä maanantai-illasta maanantai-iltaan. Lennettin Haikouhun, josta otettiin 2h juna Sanyaan. Sanya oli venäläisten turistikohde. Kaikki ravintolat, kaupat ja muut palvelut sai kyllä kätevästi venäjäksi, mutta enkku olikin ihan toinen haaste. Koska kohteesta ei tosiaan lähes muun maalaisia turisteja löytänyt niin kaikki puhu meille automaattisesti venäjää. Onneksi Helin kanssa osattiin sitäkin pari sanaa niin selviydyttiin arjen askareista. :)

chinglish

kotikuja pa-ruskii

Yövyttiin ihan tosi hauskassa hostellissa. Siellä ei ollut kovin paljoa ihmisiä, en tiiä oisko huoneitakaan ollut paljon enempää kun osa siitä oli rempassa. Ekana iltana jo näin rotan meidän vessassa kiipeilemässä. Se kuitenkin hävisi meidän melun saapuessa, joten ei siitä ollut mitään haittaa. (Muutenkin kujilla oli paljon rottia. Ne tosin oli niin pelokkaita, että lähinnä juoksenteli paniikissa piiloon, jos sattu vahingossa tulemaan lampun valoon. Ainakin kaikkosi vähän pelko niitä kohtaan.) Hostellin omisti sellanen lepposa kiinalainen nuorimies, joka hengasi itekin kokoajan siellä paikanpäällä. Se piti meistä huolen, vaikkei erityistä huolenpitoa oltaisi kaivattukaan. Sieltä sai myös ostettua kaikkea mahollista mitä länkkäri vaan voi kaivata Kiinan auringon alla: oli telttaa, aftersunia ja aurinkorasvaa joka ei valkaise, vettä, surffilautoja, kitaroita, iso hyllyllinen kirjoja (myös 2 suomalaista) ja netti vapaassa käytössä. Jos joskus löydetään ittemme vailla töitä tai muuten vaan irtiottoa arjesta niin meillä on siellä jo duunipaikkakin tiedossa, kun se meitä kovasti yritti puhua sinne töihin ja lungaamaan. :)

meidän huone

hostellin terde

Päivisin otettiin aina aurinkoa muutama tunti. Sen pidempään siellä ei oikeestaan voinutkaan olla. Rannalla oloa häiritsi polttavan auringon lisäksi vain kiinalaiset turistit, jotka kävi kukin vuorollaan kuvaamassa meitä siellä. Voi siis cv:seen lisätä leffastaran lisäksi bikinimallin työt. Me saatiin uusi ystävä meitä ahkerasti viikon palvelleesta "mehumiehestä", joka myi ananas- ja mangomehuja ja tuoreita kyseisiä hedelmiä. Vikana päivänä saatiin siltä ilmaset melonit, luottoasiakkuudesta ehkä. Siellä oli meneillään mangokausi niin mangokauppiaita oli kaikkialla. Välissä jouduttiin kuitenkin pitämään yksi rannaton ja pari vähärantaista päivää, koska iho punotti liikaa. Loppupäivinä rannalla kaikkien iho vaan kupli, vaikka oltiinkin vuorattu ittemme vaatteilla kaikista palaneista kohdista. Matkustusvinkki: laita vaan ihan tyytyväisenä sitä kaikkein suojaavinta rasvaa mitä löydät, ja osta se rasva ennen matkalle lähtöä (sieltä ei löydy kuin valkasevia tai minimaalisen pieniä purnukoita, joista ei ota mitään selkoa).

Ei kauheesti tehty ostoksia, koska siellä myytiin vain hameita, kaksiosaisia hawai-pukuja (jotka oli selkeesti ydin kiinalaisten miesten rantamuodissa, kun kaikilla oli sellaset), helmiä ja sandaaleita. Annin synttäri-iltana käytiin huvipuistossa. Se oli semmonen ihan pikkunen tivolityylinen. Oltiinkin Annin kanssa melkeen ainoot asiakkaat, jotka siellä sillon oli. Pelotti ehkä vähän laitteidenkunto ja turvallisuus, mutta oli ihan kiva vähän humputella. Ekana iltana kun käytiin Helin kanssa pyörimässä huudeilla niin löydettiin myös joku konsertti tai muu esityspaikka. Siellä oli monenlaista kiinalaista tanssi- ja lauluesitystä. Paras oli varmaan aito kiinalainen poikabändi. Astuin esityksistä innoissani johonkin kusiaispesään kun alko nilkkoja kirvelemään yhtäkkiä. Muut iltahuvit  ja löytöretket jäikin melkeen rantakadun ravintoloissa syömässä käymiseen.

Annin synttäri-iltana tutustuttiin meijän hostellilla asuvaan kanadalaiseen surffariin ja sen tutustumiin kahteen brittiin. Ne pelas meijän hotellin terassilla kiinalaisia noppapelejä respatyypin kanssa. Osallistuttiin peleihin ja oli hauskaa. Kun tuli liian myöhästä melulle, jatkettiin matkaa rantaan istuskelemaan. Ostettiin lapsiruusumyyjältä Annille synttäriruusu. Ite lähin aikasemmin nukkumaan kun ei ollu oikeen fiilistä, olin ehkä niin väsynyt. Nähtiin samoja tyyppejä sitten myöhemmin vähän kaikkialla, kun paikka oli niin pieni ja hengailumestat samoja. Lauantai-iltana lähettiin Helin kanssa paikallisen surffikaupan järjestämiin Block Partyihin. Ne oli mukavan tunnelmalliset iltamat. Sielläki oli kiinalainen poikabändi soittamassa (tyttö kitaristi), paikallisia skeittareita (ei mainittavan hyviä), pari dj:tä ja ilmasta kaljaa. :) Kun bileet hiipu niin haettiin hostellilta jonkun kitara ja mentiin rannalle kuuntelemaan kun brittipoika soitti ja laulo. Hyttysten takia, ei oltu siellä pitkään, vaikka oliki ihan mahtavaa vaan istua ja kuunnella. Yritin myös itse soittaa hepokattia, mutta ei se onnistunu kun sormiin sattu liikaa. :) Sieltä mentiin vielä hetkeksi istumaan surffikaupan eteen kun siellä oli vielä muutama ihminen. Ne halus sitten lähteä näyttämään meille paikallisia yökerhoja vaikka ne oli menossa jo kiinni. Otettiin taksi sinne ja mentiin sisään. Baari oli jo ihan tyhjä mutta jammailtiin joku aika ja käveltiin kotiin. Matkalla ostettiin paikallisesta nakkikiskasta eli kalakatugrillitä iltapalaa ja painuttiin nukkuun. Aamulla taas rannalle.

Muuta kummempaa me ei sitten siellä tehtykään. Yhtenä iltana me käytiin ottamassa letit kojukampaajalla. Tai tytöt otti ja mä otin vaan yhen siinä samalla. Kävin tosiaan siellä rannalla yks päivä hieronnassa ja ai että teki hyvää. Kaikki 3 ostettiin reissulta mekot, kun siellä oli niin paljon erilaisia kivoja ja ne oli niin halpoja. Yhtenä rannattomana päivänä käytiin "keskustassa" pyörimässä, mutta oltiin ehkä tunti kun oli niin kuuma eikä siellä ollut sen ihmeempää nähtävää. Yhtenä päivänä musta tuntu, että tarttin vähän omaa aikaa, joten tytöt lähti yhessä ja minä itekseni rannalle toiseen päähän. Sieltä päästä löysin myös nudistirannan, joka oli täynnä järjettömän tummia kiinalaisia. En kuitenkaan menny ihan sinne alueelle asti vaan jäin kauemmas. Joku kiinalainen tuli mulle juttelee ja kerto esim että niillä ihmisillä on paljon sairauksia sen takia että ne on aina siellä ottaa aurinkoa. Tarkotti varmaan ihosyöpää. Syömässä käytiin pääasiassa rannan venäläis-kiinalaisissa paikoissa tai hostellin lähellä olevassa muslimiravintolassa.

That's about it, loma oli kiva ja rentouttava. Melkeen kun olisi käynyt ulkomailla. :P Vielä kivempi olisi jos vaivalla hankittu ja kärsitty rusketus nyt pysyisi ja hyttysenpuremat kaikkoaisi! :)

Kuukausi ollaan enää täällä! Pian paluu siis jo odottaa.. Voi kaipaan jo osittain kotiin. (Hainanissa haisi vielä pahemmalle ku täällä)

Aurinko armas

Vihdoin maltoin pysähtyä toviksi ja naputella tarinan viime päivistä..

Sattuipa siis niin, että heräsimme keskiviikko aamuna aivan liian aikaisin (eli puoli viiden aikaan) ja lähdimme kuudeksi Pundille kuvauksiin. Olimme Helin kanssa myöhässä, kuten tavallista ja meille soitettiin jo ennen kun kerittiin ovesta ulos, että missä olette. Nähtiin meidät sinne järkännyt tyttö, Lily, ja pari muuta kuvauksiin tulevaa ulkkarityttöä koulun portilla. (Muut ulkkarit tuli suoraan kuvauspaikalle.) Ei myöshästytty paljoa kuitenkaan. Huomattiin, että on ilmeisen vaikeeta saada taksia sillon puolikuuden aikaan näillä kulmilla. Kummaa.. ite kun on luullut että niitä on aina liikkeellä.

Kuvaukset oli Pundilla, mutta "valmistelut" tapahtui sitä lähellä sijaitsevalla tiellä. Kun käännyttiin kyseiselle tielle nurkan takaa, meille valkeni, että paikalle oli saapunut aivan törkeesti kiinalaisia, jotka siellä jo odotti nätisti rivissä. Nähtiin myös puvustus- ja meikkausautot sekä tärkeän (lue: diivan) näköisiä ihmisiä hosumassa kaikkialla laput kaulassa ja arskat päässä. Saatiin vähän aamupalaa (kuumaa maitoa? ja sipulipullaa?) ja hämmästeltiin muitten ulkkareitten kanssa mitähän ihmettä siellä tapahtuu. Kaikki puhu ympärillä vaan kiinaa. Jossain vaiheessa porukka alko käydä jonossa puvustajan edessä näyttäytymässä ja se valkkas, keillä oli sopivat vaatteet. Lopulta tuli meidän vuoro, ja oltiin kaikki aivan katastrofaalisen väärissä vaatteissa. Puvustaja näytti vähän sliipatulta Ozzy Osbournelta kajaaleineen. Se lykkäs meille kaikille mitä oudoimmat vaatteet, kunhan ne oli mustat. Jostain syystä se päätti mulle antaa kaksi hiihtopaitaa: punasen ja lilan, vaikka mulla ois ollu itellä musta paita laukussa ja kerroin siitä. Noh, hengasin sitte kokopäivän hiihto/sukelluspuvussa ja minihameessa. :)

Loppuaika menikin pääasiassa Pundilla hengaillessa. Pääasiassa vaan odotettiin meidän vuoroa, mutta välillä joku kiinalainen tuli karjumaan jotain, jolloin yleensä joku ympärillä olevista käänti kaiken meille huonolla englannilla. Oltiin siis täysin ulapalla koko päivä. Ehkä ne leikkaa kaikki meidän kohtaukset siis pois siitä leffasta. :D Leffa tulee siis ulos 2012 (mikäli maailmanloppu ei ole koittanut) ja sen nimi on Looners. Mukana myös kovia tähtiä, meidän lisäksikin. :) Ei tiedetä muuten leffasta yhtään sen enempää kun että puvustaja itse oli "from Hollywood".

Meillä oli kuitenkin hauska päivä ja tutustuttiin uusiin ihmisiin/ulkomaalaisiin, ketkä oli kanssa tullu hengareiksi sinne. Siellä ei saanut kuvata ollenkaan, joten en laita niitä paria kuvaa jotka salaa kuitenkin otin ennen kuin saatin häslinki päälle kun joku huomas, että meillä oli kameroita. En halua mitään syytteitä. Kuvausten jälkeen osa lähti vielä jatkamaan johonkin baarikohtauksiin, mutta me saatiin lähteä jo puolilta päivin. Ei haitannut, kun saatiin silti sovittu liksa. Mentiin syömään osan niistä uusista tutuista kanssa. Ne oli ranskalaisia, mutta ei juuri halunnut puhua mun kanssa ranskaa. En tiiä johtuko se siitä ettei ne uskonu että osaan vai että ne halus treenata enkkuaan. Meidän piti nähdä myös porukalla illalla, mutta päädyttiin sitten kuitenkin lopulta eri baareihin.

Illalla me nähtiin Juttaa ja muita vaihtareita. Ensin mentiin pullonavaajan eli yhden pilvenpiirtäjän 92.kerrokseen yksille, kun siellä oli naistenilta ja Jutta kumppaneineen oli jo siellä. Se oli melkonen kokemus. Siellä oli shanpanja-tarjoilun lisäksi sellanen Jazz-bändi soittamassa kaikkia tanssibiisejä. Tunnelma oli ihan huippu. Siellä oli tosin paljon ulkomaalaisia, enkä ihmettele. Sieltä mentin taas Phebeen, joka on se yksi paikka missä kaikki on naisille ilmasta. Nähtiin siellä muita tuttuja ja oli hauska ilta. Saatiin kyyti kotiin yheltä kaverilta, joka on kanssa meijän kampukselta. Ja matkalla käytiin kurkkaamassa miltä yksi toinen baari näyttää, josko sinne viittis joskus mennä kanssa. Se oli aika samanlainen kun suomalaiset yökerhot: iso avara tila ja reunalla istumapaikkoja ja sohvia. Ei kuitenkaan jaksettu enää jäädä, vaan lähettiin nukkumaan.

Century Avenue 100

Phebe
ladies night

Torstaina meillä oli historiaa 13.30. Ope oli kerrankin tosi mukavalla päällä ja tunnit meni tosi lepposasti. Yleensä kaikki vaan jumittaa hiljaksiin pulpeteissaan, mutta kerranki se oli ees vähän vastavuoroista. Illalla ei jaksettu lähteä enää mihinkään. Katottiin Helin kanssa leffaa huoneessa. Tällä kertaa, joku Action pläjäys, minkä väitettiin olevan "coolimpi kuin Oceans11", mutta itse nukahin ja missasin ison osan elokuvasta. Heli sano, ettei se ollu kummonen. Käytiin vielä syömässä kampuksella ja palatessa kuultiin laulua yhestä rakennuksesta ja piipahdettiin kattomaan mikä siellä oli. Siellä oli joku meijän koulun laulukilpailu. Oli tosi kiva, että päädyttiin sinne. Kaikki kinukit laulo ihan sika hyvin. Nähtiin vaan osa, mutta ilmeisesti ne karsi 20:stä 10 laulajaa finaaliin, joka on... joskus. Kaikki oli taas kiinaksi, mutta yksi kiltti tyttö käänsi meille ystävällisesti edes osan siitä mitä siellä tapahtui.

laulukilpailu

Perjantaina oli jälleen pitkä päivä koulussa. Puolet luokasta oli kattomassa Formuloita ja osa sairaalassa, joten meitä oli tunnilla tosi vähän. Kulttuurin tunneilla käytiin kiinalaista teekulttuuria, mikä ois hirveen mielenkiintosta, mutta ei keritty käydä hirveen syvällisesti niitä. Odotan, että pääsisin sinne teehuoneelle ja teeseremoniaan. Haluan kyllä vielä mennä tän reissun aikana. Kielen tunnillakin oli hauskaa, koska meitä oli niin vähän että opeakaan ei jännittänyt niin paljon. Opeteltiin kellon aikoja, päivämääriä jne. ja oltiin kaikki ihan  ulapalla. Pyydettiin myös, että se opettaa meidät kaikki kirjottaa omat nimemme kiinaksi, kun meitä tosiaan tais olla siellä vaan 6. Nimeni on Ailina. Ai=rakkaus, Li= kaunis ja Na = en tiedä vielä mitä. :)

Illalla lähettiin leffaan Helin, Tiinan ja Annin kanssa. Mentiin Grand Theatreen, koska meijän luokkalaisia oli käyny siellä ja kehu sitä hulluna. Ne oli saanu ilmeisesti jonkun Vip-tilan, jossa oli liikutettavat sohvat tuoleina ja ilmasta limpparia. Me ei saatu moista kohtelua. Vaihtoehtojakin oli enkuksi vain yksi. Tiesin heti etten tykkää siitä, mutta haluttiin kuitenkin mennä niin mentiin. Leffan nimi oli Sucerpunch. Kukin voi halutessaan Googlettaa sen ja käydä nauramassa sille, mitä oltiin ihan oikeesti kattomassa. En tiedä kuullostaako se idea tasolla vielä ihan hyvältä leffalta, mutta todellisuudessa se ei sitä ollut. Sillä oli hyvä pohjaidea, mutta toteutus oli jääny tosi vajaaksi. :) Tai ainakin me oltiin yhtenevästi samaa mieltä kaikki.

Leffasta mentiin moikkaamaan meidän ranskatuttuja. Nähtiin ne Hengshan lu:lla eli baarikadulla ja sitä zombailtiin muutaman paikan kautta jonnekin ihan muualle. Kaikki paikat oli ihan täynnä formuloiden takia. Uskomatonta. Ja nähtiin jopa suomalaisia, ohjattiin ne eteenpäin. Heli väsähti jossain vaiheessa ja käänty taksilla kotiin. Itse jatkoin vielä muiden kanssa, koska ne oli kivoja. Mukana oli myös ranujen saksalainen kämppis sekä sen costaricalainen ja italialainen kaveri. Mentiin johonkin underground paikkaan, joka oli tosi symppis. Harmi, etten tajunnu ottaa enempää kuvia ite paikasta. Oli tosi mukava ilta.

tuttuja ja underground paikka

Lauantaiaamulla meidän piti lähteä ettimään kaikkein halvin ostosparatiisi. Mutta olin ite niin väsynyt ja tiesin etten sais ostaa mitään, niin jäin suosiolla nukkumaan. Tytötkään ei viihtyny pitkään, koska sieltä löyty kuulemma niin paljon kaikkea ja niin halvalla, että kukkaro tyhjeni liian huimaa vauhtia. Kaikkea kivaa ne oliki löytäny. Pitää varmaa iteki vielä käydä, mutta vasta sitten ku tietää onko oikeesti rahaa ostaa jotain. Ehkä Oton ja Pasin kanssa. Voi luoja, ne ei tiiäkään mitä kaikkea ne joutuu mun takia raahaamaan täältä kotiin. :) Sanotaanko, että kengät ja laukun on halpoja täällä.

Heräsin kun Heli palasi kotiin. Se jatkoi vielä johonkin ja minä heräsin dataamaan. Illalla mentiin kattomaan Fridan keikkaa BeeDee'siin. Sinne tuli sen vanhemmatkin ja paljon niiden ruotsalaisia tuttuja. Oli tosi hauskaa ja Frida laulo mielettömän hyvin. Lisäksi siellä laulo sen baarin omistaja bändinsä kanssa, yks Ranskassa asuva kanadalainen journalisti jonka Frida tunsi entuudestaan ja kiinalainen poika joka oli siellä baarimikkona. Myös ranut tuli sinne jossain vaiheessa ja kuuli myös Fridan laulavan vielä loppuun muutamia covereita. Paikka oli pieni, mutta tunnelmallinen. Ilta oli samanmoinen. Kaikki kuitenkin väsähti ennen pitkää, eikä siitä enää jatkettu muualle kuin kotiin!

Frida ja kaunein ääni

Tänään nukuttiin pitkään. Valmistauduttiin rauhaksiin ja lähettiin kaupungille kauppaan ja sightseeing bussiin. Huomasin herätessäni, että mun toinen silmä oli ihan punanen. Nyt kauhulla odotan puhkeeko mulle silmätulehdus. Shanghai tuntuu olevan paikka, jossa kaikkien pitää kokeilla kaikkea uutta: Annin kipsattu jalka, Marian tikit, mulle silmätulehdus, Marille ryöstö... Noh, ehkä mulle ei tuu sitä silmätulehdusta. Ehkä tää johtuu saasteista, siitepölystä tai baarien tupakan savusta. Tupakan hajuun alkaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyä, kun se välillä haisee täällä meidän huoneessakin ku jossain joku polttaa. Byy!

Mentiin siis tänään Helin kanssa Sightseeing bussilla. Tarkotuksena oli samalla ruskettua jne. mutta oltiin siellä niin myöhään, että lähinnä paleltiin siellä kyydissä. Eikä se tehnyt yhtään niin isoa kiekkaa ku oltas luultu. Suurin tehtävä meillä oli siellä pysyä kartalla missä päin kierretään. Kai se oli siis ihan hyödyllistä, muuten ku sitä aina vaan on jossai, eikä paikallista ollenkaa kartalla. Saatiin kuitenkin myös kuulokkeet kaupanpäälliseksi. Pitää joskus kokeilla toimiiks ne myös normisoittimeen. Sen jälkeen lähettiin Trust-martiin kauppaan ja syömään. Ei jaksettu ettiä mitää ruokapaikkaa ni mentii ihan japanilaiseen Rameniin missä ollaan käyty monesti. Niitä on ympäri kaupunkia, ja muitaki kaupunkeja. Trustista ostettiin kaikkea matkalle tarvittavaa. Ollaan yritetty löytää Helille biksuja, mutta ei täällä oo. Toisaalta ymmärrettävää, koska kiinalaiset ei ota aurinkoa, ne välttää sitä viimeseen asti. Sateenvarjo toimii myös aurinkovarjona.

people's squere

Shanghai museum

Nanjing Lu
Fromuloiden aikaan :)

Ainiin, joku kiltti kiinalaisvartija tuli paluumatkalla metroa odotellessa sanomaan mulle, että pidä huoli sun tavaroista. Täällä en oo nähny  vielä yhtäkään rikosta, enkä kuullu että keltään ois näpistetty mitään. (Jos ei lasketa, että Marin tavarat hävis baarissa kun kaverit lähti niitä vartioimasta ja laukku ja yksin.) Kiinalaisten täytyy siis olla pohjimmiltaan vaan niin hyviä. Ehkä se johtuu kunfutselaisuuden ja muiden uskomuksien vielä vahvahkosta läsnäolosta. Kuitenkin, aika kilttiä siltä mieheltä. Otin sitten laukun mahapuolelle. Jospa siellä oli sinäpäivänä ollut jotai näpistelyitä, tai sitten ne oli vaan varuillaan kun oli formulat ja niin paljon ulkomaalaisia liikeellä. Kivaa! Tykkään kiinalaisista kun ne auttaa aina meitä jos vaan suinkun osaavat!

Huomenna lähetään siis viikoksi lomalle Hainaniin, Sanyaan. Katottiin säätiedotusta ja jokapäivä sataa. Jes! Ellu rantalomalla. Mutta, jos se sade ois samanlaista kun sade täällä niin ei häiritse yhtään. Lämpöä oli kuitenkin se 30 paikkeilla. Suapi nähä. Mennään vähän randomilla kun tää netti ei oikeen aina taho toimia, niin ei oo jaksettu taistella googlen kanssa, että mikäs paikka se tarkalleen on. :) Kuvia on nähty ja hotelli löydetty. Pitäs tässä illalla vielä vähän pakkailla ja kattoa onko kaikki mitä tarvii. Viikon tosin selviää, vaikka jotain pientä puuttuiskin. :)

Palaan siis asiaan viikon päästä! Jos saan lisättyä kuvia niin laitan muutaman, muuten taistelen niidenkin kanssa viikon päästä! Adiooos amigos, vamos a la playa! :)

Feels like a star!

Käytiin tänään kuvauksissa ja tultiin hengissä takasin. Koko reissu oli täysin random. Mutta selvis, että kuvattiin siis 2012 ulos tulevaa jenkkileffa Looners. Pitäkää silmällä, Shanghain osassa saatamme vilahtaa. :D Siinä näyttelee esim. Bruce Willis, mutta ei nähty sitä. Sen sijaan siellä oli se Kolmas kivi auringosta -sarjan nuorin poika, joka näyttelee myös the inceptionissa. Huipppua! :) Meille myös puettiin ihan random kauheita vaatteita, koska oltiin saatu väärää ohjeistusta ja pukeuduttu mustien vaatteiden sijaan valkosiin. Itelläni oli siis yllä päällekkäin vaaleenpunanen ja lilertävä hiihtopaita. :D

Kerron joskus lisää... tulin vaan ilmottamaan, ettei se ollut mikään huijaus. Oltiin siellä siis n.5 tuntia ja saatiin palkkaa 300rmb plus aamupala! :D  Not bad..

Suzhou - Kiinan Venetsia?

Viime päivien oivalluksena voitaneen mainita, että kiinalaiset eivät tunne sanaa jonottaa. Kaikki paikat missä ei ole erikseen aidattua aluetta missä jonottaa ihmiset vaan tungeksii välittämättä ollenkaan muista. Ite kun menee tyytyväisenä jonkun taakse seisomaan jättäen sopivasti toiselle tilaa hengittää ja asioida, tunkee siihen ihan varmasti porukkaa väliin. Postissakin, vaikka nojaisit itse jo seuraavana tiskiin voi joku kuikkia sun takaa oman pakenttinsa kanssa sun pään yli. Täysin normaalia. Ehkä sen takia kaikissa pääsymaksullisissa yms. paikoissa jonotus tapahtuu juuri yhden ihmisen mentävien aitojen välissä. Muuten se ei vaan toimis. Oivallus numero 2 on, että räkiminen on alkanut tuntumaan kaikessa ällöttävyydessään pieneltä ja harmittomalta. Kiinalaisilla kun on myös tapana niistää ja laskea tarpeensa mihin vain. :D No lähinnä lasten tarpeet. Niistäminenkin on varsin inhottavaa, siihen kun ei missään vaiheessa liity millään tavalla paperin tms käyttäminen.

Perjantaina meillä oli koko aamupäivä koulua. Käytiin koulun jälkeen Helin kanssa pikalenkillä. Harmi, että Anni ei voi tulla mukaan vielä kun sillä on ne kepit. Iltapäivällä pestiin vähän pyykkiä, jotka tuli taas kaikki ihan nukkasina takas. Tarrarullakin loppu, pitää käydä ostamassa uusiA, jotta saa puhtaita vaatteita. Frida laittoi viestiä, että mentäiskö sen mukaan johonkin Jazz-paikkaan ja tokihan me mentiin.

Ennen uloslähtöä käytiin Tomin ja Tiinan kanssa syömässä Sarahissa romanttisesti (tai vähemmän romanttisesti) viini-illallista. Maistettiin siellä ekaa kertaa ranskalaista viiniä ja oli ihan makoisaa. :) Sopi hyvin mun vs.leipien ja lasagnen kanssa. Ja hinta jäi silti alle 5e. :D Jatkettiin Helin kanssa keskustaan. Käytiin trustmartin mäkkärissä vessassa ja oli kyllä sen näköset, ettei mennä enää toiste. Otettiin taksi, koska me oltiin jo valmiiksi melkeen myöhässä.

Frida ootteli meitä Melting Pot:issa, joka oli ihan mukava mutta kalliihko jazz-baari. Siellä oli joku sulonen kiinalainen nainen laulamassa enkkukielisiä kovereita ja jotain kiinalaista. Se laulo äärettömän hyvin. Sinänsä juomien hintaan kuului myös keikka, joten ei ollut niin paha. Frida teki vähän bisneksiä ja puhu ittensä sinne soittamaan. Toivottavasti se sais sieltä keikan, ois tosi kiva. Siellä musiikki oli melko kovalla eikä oikeen voitu jutella joten vaihdettiin sinne Dapuqiaon eli meidän luuleman ranskan toimilupa-alueen pikkupaikkaan kommunistibaariin istuskelemaan. Sielläkin oli suhteessa melko hinnakasta, mutta juotiin yhdet Mojitot. Saatiin erittäin tulisia chilipähkinöitä. Juteltiin naisen ja miehen asemasta ja jossain vaiheessa huomattiin aiheen tarttuneen myös viereiseen pöytään. Yhdistettiin keskustelut ja huomattiin, että meillä oli päällä melkonen naisten ja miehen vastakkain asettelu. Viereisessä pöydässä sattui istumaan jenkkiläinen sovinisti, joka oli täysin sitä mieltä että naisen paikka on nöyrtyä. Todennäköisesti yritti vaan pönkittää jotain ja kotonaan palaa todellisuuteen ja tossunalle. :P

Commune
tytöt pisti parastaan :)

Lähdettiin etsimään kojuruokaa, mutta päädyttiin näyttämään Windowsia Fridalle. Se ei ollut käyny ennen clubissa Shanghaissa. Ei tajuttu että oli perjantai ja ei oltu käyty ennen viikonloppuna baarissa. Windows oli ihan tupaten täysi. Tanssilattiallekin sai tunkea. Löydettiin lokerot, johon saatiin takit ja laukut ja jamiteltiin jalkamme puhki. Sieltä lähettiin koteihimme, koska lauantaina meillä oli taas koulua.

Lauantaiaamuna nukutti, mutta noustiin kuitenkin kouluun koska meillä oli esitelmiä. Meidän turismin tunnit siirrettiin siis tälle lauantaille ja ens tiistaille, jotta voidaan skipata kokonaan toukokuun kyseisten tuntien osalta kun ope lähtee johonkin. Meille se sano lähtevänsä Hollantiin, mutta Tina (eli meidän vastaavaopettaja) sanoi, että se lähtee Pohjois-Kiinaan. Ei siis olla ihan varmoja, mitä ihmettä tapahtuu. Tina ei myöskään ollut ilmottanut muille opettajille, että ollaan ensi viikko hiihtolomalla. Se tuli meidän hospitality opettajalle tiedoksi ihan vahingossa kun se kyseli meidän suunnitelmia Kiinassa. Kiinalaiset ilmesesti tosiaan on osittain saamattomia, tai sitten niiden  asioiden hoitotavoissa on vaan paljon erikoisuuksia. Anyway, esitys meni ehkä hyvin. Ei saatu hirveen paljon palautetta taikka vaikeita kysymyksiä. Ehkä se johtu siitä, että oltiin vikoja ja se oli jo möksähtäny siitä, ettei oltu oltu tarpeeks aktiivisia ja kyselty syitä kaikkeen maholliseen. Mun mielestä ongelma oli enemmänkin se, että kaikissa paikoissa kaikki lukee kiinaksi ja ei voida ihmisiltäkään kysellä kun kukaan ei oikeen osaa enkkua. Suurin osa meidän tiedoista perustuu siis näköhavaintoihin ja googleen. :)

Jouduttiin skippaamaan iltapäivän tunnit, koska oltiin varattu hostelli Suzhousta eikä haluttu missata kokonaan toista päivää siellä. Se oli Jasonille ihan okei. Käytiin koululla syömässä ja lähdettiin juna-asemalle, josta ostettiin liput sinne. Mentiin taas sillä luotijunalla, joka maksoi 41rmb/suunta. Perillä ostettiin heti liput seuraavalle päivälle takasin ja hommattiin paikan kartta. Sitte hypättiin pitkän, muttan nopean taksijonon kautta cabiin ja kohti hostellia.

Hostelli oli ihan huippu. Tuli ihan loistava matka fiilis. Siellä oli tarjolla vaikka mitä palveluja, ja se oli semmonen söpö, sokkeloinen retkeilymajan tyylinen. Me saatiin oma kolmen hengen huone kahestaan. Päivällä ei vielä saatu kuitenkaan avainta, koska se oli jossain korjauksessa. Jätettiin siitä huolimatta vähäiset kamat sinne ja lähettin pyörimään. Ekana lähettiin matkalla vilhataneeseen Pagodiin, johon pääsi sisälle. Sinne maksoi 25rmb sisään. Ei muistettu laskea monta kerrosta siinä oli, mutta 8 voisi olla hyvä veikkaus. Kun kaikkea on aina 8, ja siinä oli 8 kulmaakin. Kahdeksan on yhtä lailla minun kuin yleisesti kaikkien kiinalaisten onnen numero. :) Sisällä pagodissa ei ollut käytännössä mitään: sama sokkelokuvio toistui joka kerroksessa. Alun perin pagodit on käsitykseni mukaan rakennettu, joidenkin tärkeiden ihmisten muistoksi ja kunnioitukseksi. Keskellä pagodia meni pylväs, jonkä ympärillä oli verkko johon oli tungettu seteleitä - mitä korkeammalle meni, sitä enemmän seteleitä oli. Portaat oli tosi ahtaat ja kapeat, ihme että ne kestää semmosta ihmismäärää mitä niitä kulki eestaas. Ylhäältä oli ihan kivat maisemat - pääasiassa taloja ja tehtaita. Kanavia ei näkynyt, vaikka Suzhoun piti olla Kiinan Venetsia. Myös kaikki pilvenpiirtäjät näkyi kaukana horisontissa, niin kauas mihin saastepilvi nyt ylipäänsä päästi katseen läpi. :D

Respa

meidän käytävä

Pagodi ja Milefo

portaat

saastesumu ja maisemia

ontto keskusta



Money, money..

 Pagodin ympärillä oli myös pieni puisto ja temppeli. Temppelissä ei ollut enää ketään, kuten ei myöskään puistossa. Se oli menossa jo kiinni. Edes teehuone ei ollut enää auki, kerrankin kun olisin saanut Helin mun kanssa teelle.Eikä ois ollu ees kallista. Mentiin sitten syömään sellaseen hotpot paikkaan, missä saatiin ihan sikana kaikkea annoksen mukana. Oli tosi hyvää. kuva selittänee. Se ruoka tirisi vielä pannulla, ja sen edessä pitikin pitää lautasliinaa, ettei sotke vaatteitaan ennen ku se lakkaa tirisemästä. Heli tuli kuitenkin huonovointiseksi, joten lähettiin sen jälkeen jo takasin kämpille. Ei lähetty enää illalla mihinkään. Selailin vain seuraavan päivän suunnitelmaa kasaan ja loppuajan "must see" kohteita Shanghaissa.




autio puisto



Hotpot ravintola


Seuraavana päivänä käytiin ekaksi aamupalalla. Oisin halunnut sitä teehuonetta, mutta Heli halusi Starbucksiin ja mentiin sitten sinne. Söin teeleivän ja join vaan omaa vettä. En taida olla oikeen Starbucks ihminen. Sen jälkeen otettiin kolmipyörä ja pyydettiin päästä Silkin tutkimuslaitokselle, missä olisi nähnyt miten silkkituotteita tehdään ja erilaisia taidonnäytteitä jne. Se oli kiinni. Seuraava kohde oli Ooppera- ja teatterimuseo. Ajelutettiin kuski sinne ja varmaan tunnin eksyneen pörräämisen jälkeen löydettiinkin sinne. Kuski yritti vedättää meiltä ihan sikana liikaa, mutta lopulta vaan jätettiin sille puolet summasta ja lähettiin menee kun se keskustelu ei johtanut mihinkään. Ajellessamme ympäriinsä huomattiin, että liikeellä oli paljon hääpareja ja muutenvaan ihmisiä, jotka oli pukeutunut cooleihin vaatteisiin ja niitä kuvattiin. Epäiltiin, että se oli ehkä joku paikan juttu. Kun maisemat on niin kivoja niin sinne voi mennä meikkaukseen, stailaukseen ja kuvattavaksi. Nähtiin nimittäin joku pulju, jossa luki makeup and photoes. Museo - ei ollut mun mielestä hirveesti kehumista siinäkään paikassa. Siellä oli noin kaksi huonetta, missä oli jotain minifiguureita oopperasta tai teatterista. Lisäksi oli kuvia ja selityksiä joistain ihmisistä - kaikki taas kiinaksi. Oli siellä muutama kiinalainen soitin, joita käytiinkin tänään tarkemmin koulussa. Joskus siellä on myös pieniä esityksiä, mutta meidän kohdalle ne ei osunut.

lost

Kanavia

tyypillinen tapa kuljettaa pienet lapset
ne seisoo tossa skootterin etuosassa
(myös isoilla teillä siis)

kuvauksia kaduilla



Teatteri- ja oopperamuseo


Siellä oli meidän lisäksi vain kaksi jotain nuorta opiskelijaa Shanghaista. Ne huomas, ettei osattu pois sieltä ja tuli auttamaan. Ne ei oikeestaan puhunu enkkua, mutta jotenkin selvis että ne oli menossa suurinpiirtein samaan suuntaan meidän kanssa. Seurattiin niitä sitten sinne läpi kujien ja asuinalueiden kanavien varsilla. Harmi, ettei yhteistä kieltä ollut, kun ne vaikutti ihan mukavilta. Ne vei meidät sinne puutarhaan mihin haluttiin ja jatkoi itse vieressä olevaan museoon. Se puutarha oli Nöyrän virkamiehen puutarha, joka ainakin meidän oppaassa oli kaikkein hehkutetuin. Joo olihan se ihan kiva. Vähän isompi kun Shanghaissa oleva Yun puutarha, mutta muuten aika tyypillinen Etelä-Kiinalainen puutarha: kiviä, vettä, vähän kasveja, paviljonkeja ja siltoja. Ei jaksettu siellä kauheena hengailla, mutta kierrettiin kuitenkin ympäri. Halusin vielä keretä silkki-museoon kerta Suzhou on tunnettu silkistään ja ei päästy sinne tutkimuslaitokseen.

oppaat

paikallinen kartonkikuorma

Nöyrän virkamiehen puutarha

siivojia on kaikkialla, mikä on huippua

Taisteltiin taas ylihintaa pyytävien kolmipyöräkuskien kanssa hinnasta. Lopulta räväkän miesporukan naurun säestyksellä päästiin sopuun. Oltiin ihan varmoja, että meitä taas höynäytetään jollain tapaa. No ei  olla ihan varmoja, että veikö se meidät sinne silkkimuseoon. Ainakaan se ei muistuttanut silkkimuseota, mutta sinne päin ne kyltit ainakin ohjeisti. Saatiin käteen jotkut "vip" liput. Sit se pyöräkuski ohjas meidät läpi jonkun takahuoneen, joka oli nimeltään "workshop" ja pakkaushuoneen. Siellä workshopissa oli, joku nainen kutomassa ilmeisesti sitä silkkiä, pitkät puut ja ehkä toukkia. En kerinnyt kunnolla näkemään kun kiirehdittiin eteenpäin. Lopulta saavuttiin kauppaan missä myytiin kalliilla kaikkea silkkikamaa. No, katottiin huviksemme mitä turistikamaa sieltä sai puolet kalliimmalla toki kun kadulta ja lähdettiin pois. Siellä meidän kuski meitä jo odotteliki, mutta ei enää menty sen kyytiin vaan käveltiin keskustaan.

joku silkin teko masiina

varastohuone

vielä kanavia

Oltiin keskustassa nähty kivan näkönen maanalainen ostoskatu. Se osottautuikin ihan unelmaksi, jälleen paaljon halvemmaksi kuin mikään Shanghaissa. Halpuus tosin on petollista, kun asioiden tarpeellisuus unohtuu. :D Ostettiin esim. kynsilakkoja 2,5rmb ja t-paitoja 30rmb ym. muuta yhtä pakollista. :D Lopulta haluttiin pois sieltä. Löydettiin ostoskatu, mistä yritettiin kattoa vihdoin mulle sitä teehuonetta. Ei löydetty. :/ Sen sijaan löydettiin kenkäkauppa, josta sain kiinalaiset tossut parilla eurolla. :) Ei jaksettu raahata kaikkia meidän kamoja enää ympäriinsä, joten lähettiin jo juna-asemalle. Käveltiin puolet matkasta, koska ei suostuttu taaskaan maksamaan niin paljoa pyörämatkasta. Lopulta saatiin yksi kiva kuski ja hypättiin onnellisina kyytiin. Ei oltaisi kuitenkaan osattu kävellä perille asti. Asemalta ostettiin vähän matkaevästä ja jäätiin odottelemaan. Kaikki kerjäläiset kiersi luomassa meihin anovia katseita, kuten myös kaikille muille siellä oleville länkkäreille. Annoin ensimmäiselle lantin, mikä saattoi johtaa seuraavien saapumiseen. Pelkään kerjäläisiä, niistä ei koskaan tiedä. Genevessä kerran kerjäläinen löi mua naamaan. :)

päivän ruoka :D

riksakuski halus meistä kuvan sen arkistoihin

juna-asemalla oli simona kiinalaisia

Kotimatkalla koomattiin. Otettiin taksi kotiin kaikkien kantamusten kanssa. Taksijonossa meitä oli varmaan noin 100 ihmistä, ja bongasin meidän lisäksi 3 länsimaalaista. Taksijono kuitenkin hujahti ehkä 5 minuutissa. Tajusin siis, että Suomessa takseja on vaan liian vähän. Miten se jonottaminen voisi muuten aina kestää niin törkeen kauan.

Maanantaina meillä oli aamulla koulua. Koulun jälkeen tultiin meidän hotellin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Oltiin siinä pari tuntia ja palettiin kaikki. Ei pahasti kyllä, mutta vähän punotetaan kuka mistäkin. Oli ihanan lämmin kyllä. Kesä! Kävin myös ostamassa koulun kaupasta koripallon, jotta pääsee heittelemään. Käytiinkin Helin ja Tomin kanssa pelailee ja saatiin Tomin kanssa poltettua jalkamme rakkuloille. Mulla kun oli vaan kiina tossukat jalassa ni otin ne tietty pois ja kenttä oli niin kuuma, että koko päkiä paloi. :D Tai sitten tein niin tiukkoja suunnanmuutoksia, että ne paloi siten. Joka tapauksessa nyt on päkiät isoilla rakoilla. Taisi jäädä tämä juoksuviikko, vähemmän juoksuviikoksi. Oli kuitenkin kivaa pelata. Joku kiinalainenkin tuli meidän kanssa, vaikkei puhuttukaan samaa kieltä. Vietiin Helin kanssa poikia 6-0 :D

Illalla istuttiin tyttöjen eli Helin, Annin ja Tiinan kanssa tässä meillä iltaa. Lähettiin myös kattomaan jotain puolituttujen jalkapallo ottelua, joka oli yhellä toisella yliopistolla. Selvis, ettei se ollut mikään oikea jalkapallo ottelu, vaan joku niiden omaksi huvikseen pelailu juttu. Oli kuitenkin ihan hauskaa meillä siellä kentän reunalla ja peli meni siinä sivussa. Siellä oli meidän lisäksi noin 3 ihmistä kattomassa. Se oli jonkun talon katolla, kivaa! Annilla oli tosin ikävämpi kiivetä sinne keppien kanssa, kun ei ollut hissiä. :) Sieltä lähettiin nukkumaan.

Tänään meillä oli viimeset Jasonin tunnit ikinä. Enää tentti tehtävänä sitten reissun jälkeen. Päivä onkin mennyt niitten tuntien lomassa. Käytiin tunti istuskelemassa taas partsilla, mutta pidempään ei uskaltanu olla, ettei ihan pala. Muuten pitää keksiä jotain muuta tekemistä Hainaniin. Haluisin vielä tänään mennä heittelemään, katotaan lähteekö kukaan mukaan. Yksin olis ehkä vähän ahistaa, vaikka sais satavarmasti uusia kavereita. :)

Huomenna ollaan menossa Helin ja Fridan kanssa johonkin kuvauksiin, mihin yks tyttö meidän koululla meitä pyysi. Ei olla ihan varmoja mikä se on, mutta jää nähtäväksi. Katotaan kuinka meille käy. Se alkaa jo aamulla kuudelta ja kestää 8h. Saadaan siitä vähän rahaakin. Outoa! Ei kuitenkaan osattu jättää tilaisuutta käyttämättä. Pakko saada nähä ainakin mikä se juttu on! :) Kuulemma meidän tehtävä on vaan jutella muiden ulkomaalaisten kanssa ja meitä kuvataan. Joku tekee jotain elokuvaa, ja valikoi siitä sitten jotain pätkiä tms. Kielimuuri!

Mun uusi lempiruokapaikka on koulun kojut mistä saa kaikkea oikeesti maukasta ja mahtavaa ruokaa! :)

Toivottavasti meitä ei täysin vedätetä! A bientot!

new people, good atmosphere

Aika vähenee ja suunnitelmat suurenee. Aina kun tapaa uusia ihmisiä, saa niin paljon uusia ideoita siitä mitä täällä voisi ja kuuluisi vielä tehdä ennen lähtöä. Onneksi Kiina ei tämän reissun jälkeen häviä mihinkään. Tai näin oletan. Ja tänne voi vielä palata joskus ihan vaan matkustusmielessäkin. Nyt on alettu saada vähän lisää tuttuja täältä, mikä on tosi kivaa. Suurin osa - itseasiassa kaikki taitaa tosin olla ulkkareita jos meidät tutoria ei lasketa. Mutta ei se haittaa, saa silti uusia näkökulmia ja kokemuksia muilta ja ennenkaikkea hauskaa seuraa. Kiinalaiset tuttavatkin olis kyllä kivoja siinä mielessä, että oppis niiden mentaliteetista ja tavoista ihan reaalissa.

Näiden parin päivän oivallus on se, että kiinalainen lapsi (jolla on tosiaan takapuoli paljaana eli housut auki haaroista) saa tosiaan laskea tarpeensa ihan mihin vaan. Esimerkiksi kaatuneinen muisto museon lattia kaatuneiden muistelupäivänä on ihan sopiva. Museon ulkopuolelle kuitenkin, mutta samaa mitä lie marmorilattiaa se oli kuitenkin. Kukaan ei edes kiinnittäny mitään huomiota meidän ja yhen ulkomaalaisen pariskunnan lisäksi. Pitää siis tosiaan seurata mihin astelee. Varsinkin kun kadut on täynnä epämääräsiä lätäköitä ja pöllähtäviä hajuja.

Tonglin jälkeen ei tehty enää illalla mitään. Lähin ite ettimään kampukselta sapuskaa, koska en ollu syöny suurinpiirtein mitään kokopäivänä. Matkalla törmäsin Tomiin, joka oli palaamassa kotiin ja se lähti mun messiin ettii iltapalaa. Ylitin itseni ja ostin Tomin suosittelemana vartaita koulun kojusta. Yleisesti oon vältelly kojuruokaa ku se näyttää ja haisee aina niin epämääräselle. Tällä kertaa sain ite valita paistettavan tikun ni valitsin semmosen missä ei näyttäny olevan runtsuja. Ei siinä ollukaan. Se oli tooosi hyvää ja mausteista, ainakin tähän asti syötyihin riisi- ja nuudelipöperöihin yleisesti verrattuna. Shanghalainen ruoka kun on luonteeltaan vähän makeeta. Lisäksi söin grillatun lotusvartaan. Sekin oli nam. Haettiin kaupasta syömisen jälkeen ölsät pahimpaan poltteeseen suussa, kun kastike oli niin tulista. Ja sitten palattiin kotsaan.


 

Koulun varraskojuja

kokkaamassa..

Tiistaina nukuttiin pitkään ja lähettiin Helin kanssa Longhuan cemetary alueelle ja temppeliin. Otettiin taksi, kun ainakin itellä oli vähän orastava kuumeinen olo ja kun metrolta sinne ois ilmeisesti ollu jonkun verran matkaa. Taksi tuli loppupeleissä vaan ehkä 50senttiä kalliimmaksi per nenä ja päästiin suoraan porteille.

Hautausmaa-alue ei ollut varsinaisesti hautausmaa. Se oli muistoalue alueella ennen Kiinan kansantasavallan syntymista 1949 kuolleille marttyyreille. Hautausmaan paikalla oli kuomintangin mestauspaikka, jossa Tsiang kai-sek aka Tsingiskan teloitti satoja kommunisteja. Puisto oli tosi iso ja siisti. Siellä oli isoja muistopatsaita, ei kenestäkään ihmisistä vaan ennemmin uskomuksista. Yhen nimi taisi olla Hero of children ja toinen oli Unknown martyr plus paljon muita ottaen kantaa aikanaan ajankohtaisiin asioihin. Siellä oli muutamia rivejä myös hautoja, ei olla ihan varmoja tarkalleen kenen hautoja ne oli, koska muistotilassa oli vaan kuvia ja kaikki teksti oli kiinaksi. Koska oli hautojenlakaisu-päivä, oli siellä jonkun verran porukkaa ja kaikki vei haudoille ja patsaiden juurille kukkakimppuja. Tunnelma oli tosi rauhallinen ja ihmisiä oli siellä porukalla piknikillä puistoalueilla.

Lapsia puistossa

Patsas josta olin varma, että muistaisin sen nimen
- mutta ei, en muista

Statue of unknown martyr

Hautoja, joissa
lähes kaikissa oli myös valokuva

Statue of massacre

Siellä oli myös museo. Museossa oli tarinoita, muistoja ja esineitä marttyyreilta. Oli yllättävää miten paljon niiden ihmisten joukossa oli naisia. Jotenkin on ollut sellanen ennakkokäsitys, ettei 1900- luvun alussa naisen asema olisi ollut niin tärkeä, että myös naiset olisi nostettu sillälailla esille. Hienoa huomata, että olin väärässä. Kuitenkin vieläkin naisen ja miehen asema Kiinassa on ihan erilaista kuin Euroopassa. Esimerkiksi se, että naisen ja miehen mennessä naimisiin, mies on se joka on täydessä vastuussa siitä että nainen saa asunnon, auton ja isot häät jne jne (jos poika ei kykene itse, pojan perhe auttaa). Tämän vuoksi siis perheet toivovat nykyään tyttölapsia poikalapsien sijaan, se tulee halvemmaksi. Takaisin aiheeseen. Oltiin vähän väsyneitä ja taustatietojen puutteellisuuden vuoksi ei oikeen jaksettu keskittyä tarinoihin, henkilöihin ja esillä oleviin kirjeisiin niin tarkkaan. Oli vähän hämärää kuka olikaan kuka ja miksi se teki mitä tekikin. Niitä ihmisiä oli siis varmaan satoja. En tiiä tarkalleen. Keskityttiin vaan siis yleiskuvaan. Oli kuitenkin ainakin vähän avaraa. Se hautausmaa oli avattu yleisölle kuulemma vasta 1995.

en näköjään ottanut museosta kuvaa ollenkaan, mutta se on
toi pyramidi tuolla takana

Longhua temppeli oli aika perus temppeli. Kun ollaan nyt käyty siellä maailman (2. suurin) Buddha puistossa niin ei oikeen enää tuntunu kovin erikoiselle. Siellä oli aika paljon porukkaa, ehkä sen hautojenlakaisu-päivän takia. Sieltä sai sisään mennessä paketin suitsukkeita, jotka katkes meillä molemmilla laukussa. Ei viittitty ite näyttää epätietouttamme ja alkaa polttamaan niitä. Oltais kuitenkin tehty vaan jotain noloja mokia ja pilattu toisten tärkeät hetket. Siellä oli myös semmosia huoneita mihin ihmiset oli vieny menehtyneiden lähestensä pieniä kuvia seinille ja siinä alapuolella kiersi semmonen pieni pöytätaso mihin ihmiset toi elintarvikkeita eli pääasiassa ruokaa ja naposteltavia niille menehtyneille "lahjaksi". Lisäksi siellä oli niitä buddha-huoneita, mihin ihmiset polvistu rukoilemaan toivomuksia buddhilta. Temppelit tuntuu olevan avartavia paikkoja, joissa tajuaa oman tietämättömyytensä. Pitäisi tutustua paremmin niiden rituaaleihin, niin saisi temppeleistäkin enemmän irti. Kiinalaiset käyttää rahaa myös temppeleissä rukouksien jälkeen laitetaan aina rahaa lippaisiin ikäänkuin se parantaisi toivomusten täyttymis mahdollisuuksia. Buddhalaisilla on myös tapana heitellä kolikoita patsaiden yms päälle ja yrittää saada raha pysymään siellä päällä. Jos raha jää sinne, se tuottaa onnea. Harva onnistuu ekalla tai edes tokalla yrityksellä. Niinkuin Jason on kertonut, täällä - All you need is.. Money!

suitsukkeita



kaikella kunnioituksella!

 Tiistai-ilta oli ilta, jolloin meidän piti pitää friends-night-out. Kuitenkin meidän luokkajako hajaantui jälleen. Muut halus tulla sinne meidän ehottamaan paikkaan vasta jonkun toisen paikan jälkeen. Osa tulikin, mutta ne lähti melkee heti pois - ilmeisesti sen takia ettei siellä ollu meidän lisäksi juurikaan muita ja manageri ei suostunu avaamaan tanssilattiaa. Se sano, ett mahutaan kyllä tanssimaan siinä keskelläki, mikä oli sinänsä totta. Kutsuin sen yhden ruotsalaisen tytön, Fridan (joka soitti aikaisemmin siellä samaisessa baarissa), meidän kanssa ja se tulikin. Lisäksi siellä oli kolme muuta ihmistä kehen tutustuttiin, se viimekerran työntekijä kaverinsa kanssa ja satunnaisia muita kävijöitä. Oli tosi mukava ilta. Oltiin kaikkien siellä kävijöiden kanssa kuin yhtä suurta yhteisöä. :D Pelattiin korttia isolla porukalla, paikan manageri mukaan lukien. Siellä oli johonkin asti myös jonkun työntekijän lapsi, ja jossain vaiheessa manageri tuli jostai sen kissa sylissä. :) Lisäksi siellä kävi esimerkiksi kaksi ranskalaista työmatkalaista, jotka hetken seuras meidän peliä ennen ku lähti ja jossain vaiheessa siellä oli kolme jotain britti poikaa, jotka oli kanssa ihan fiiliksissä ku sai tulla pelaa meidän kanssa.

peliseuraa

manageri ja kissa

taxirace

Sieltä lähettiin vielä kattomaan jotain toista paikkaa. Sen nimi oli the One. Se oli ihan magee paikka, mutta ilmeisesti menossa kiinni kun siellä ei ollu juuri ketään. Ei tilattu mitään, tanssittiin vaan joku aika semmosella maailman pienimmällä tanssilattialla, joka oli siellä keskellä semmosia sohvarykelmiä. Meidät ajettiin sieltä pois aika pian, koska se meni kiinni. Näin ainakin päättelimme käsimerkeistä, jotka muistutti kovasti "kävelkää pois ja menkää nukkumaan". Lähdettiin niiden kolmen muun luokse aamupalalle. Meitä oli siis alunperin minun lisäksi Heli, Anni, Tiina ja Tomi, mutta Tiina lähti jo aikasemmin kotiin. Ne oli kämppiksiä ja löytäneet toisensa jotenkin netin kautta: taiwanilainen tyttö, sveitsiläinen ja jenkki pojat. Tomi teki meille aamupalaa niiden aineksista. Kello alko olemaan aika aikanen, joten aurinko alko nousemaan. Mentiin sen kerrostalon kattokerrokseen kattomaan auringonnousu vielä ennen kotiin lähtöä. Oli tosi hieno ilta ja mahtava fiilis.

Annin tie ylimpään kerrokseen oli kivinen

aamupalaa



aamuaurinko



Seuraavana päivänä herääminen meni myöhään. Katottiin porukalla Helin ostama brittiläinen tanssileffa ja tilattiin pizzat. Jutta sieltä toisesta koulusta laittoi mulle viestiä, että ne olisi menossa ulos porukalla. Oltiin niitäkin pyydetty mukaan tiistaille, mutta ne tuli sinä aamuna Pekingistä niin ilmeisesti ne ei jaksaneet lähteä. Aateltiin mennä ainakin käymään, koska viimeksi oli niin mukavaa nähdä niitäkin. Nyt niitä oli vähän enempi, pääasiassa eri tyyppejä. Siellä Phebessä oli naistenilta mikä tarkotti sitä, että kunhan meni ennen kello 12 sisään niin sai rannekkeen ja koko ilta oli täysin ilmanen. Tomi tosin joutu maksaa rannekkeesta 10e, koska oli poika. Siellä soi ihan loistava musiikki ja porukka oli tosi hyvä. Aina välillä tanssilattia (joka oli siis sellanen pieni koroke vaan siinä dj pöydän edessä) tyhjennettiin ja tuli erilaisia tanssiesityksiä. Sielläkin oli ympärillä sohvia ja keskellä oli paljon korkeita pöytiä. Eli käytännössä tanssilattia on kaikkialla. Siellä oli tosi paljon ulkomaalaisia ihmisiä, en tiiä johtuko se tunnelmasta vai siitä että se oli ilmasta. :) Jälleen oli tosi hauskaa, eikä ois millään malttanu lähteä kotiin.

muita vaihtareita:
uusia tuttuja ja Jutta



tanssiesitys



Tänään meillä oli koulua taas yheksältä. Meillä piti olla esityksiä meidän vierailemista paikoista, mutta useimmilla powerpoint esitykset ei auennu, koska ne oli tehty liian uusilla ohjelmilla. Esitetään siis ens kerralla. Päivällä otettiin pikku torkut ja tässä illalla katottiin mun ostama Never let me go - leffa. Oli aika hyvä musta, vaikka osa jutuista meni osittain ohi kun siinä oli aika outoa sanastoa, aiheesta johtuen. Tässä tää päivä onkin mennyt. Ulkona oli ihan tosi kylmä. Varmaan siksi, että eilen satoi vettä. Huomenna taas koulupäivä. Viikonloppuna aateltiin Helin kanssa tehdä pikku trippi jälleen. :)

Ainiin, kävin sillon tiistaina laittamassa ne tekokynnet. :) Outoa, en oo ikinä ees ajatellut tekeväni niin. Mutta nyt kun ne makso sen 3e niin aattelin kokeilla. Yksi lohkesi jo heti ekana iltana, kun pelattiin niin tosissaan niitä korttipelejä ja osassa piti aina lyyä käsi keskelle ja joka oli vika niin hävisi. Teki vähän kipeää, mutta en itkenyt. :) Nyt se on vaan vähän killi kun leikkasin sen vinoon, en halunnu leikata sitä kokonaan poiskaan. En vaan uskalla enää koskea mihinkään, ettei ne lähe pois.

Kuukauden päästä saan kivoja vieraita. Can't wait! :)