(Tomb sweeping day) at Tongli

Kuukausi on aikalailla tasan nyt kulunut, 2 to go. Toisaalta on menny nopeesti ja pääasiassa on ollut hauskaa ja todellakin kokemusrikasta. Nyt on myös kuitenkin alkanut tulla ensimmäisiä oman ajan puuttumisen oireita johtuen 24/7 kommuunielämästä. :) Pitänee kuitenkin keskittyä kaikkeen hauskaan ja uuteen.

Lauantaina illalla lähdettiin Pudongin puolelle syömään. Löydettiinkin sellanen ruokaparatiisi - ei paratiisi minulle, mutta niille ketkä syö mitä vaan. Siellä oli "ruokaostoskeskus" täynnä aasialaisia ravintoloita. Suurimmassa osassa tarjottiin outoja pöperöitä, mutta päädyttiin sitten vaan johonkin mikä näytti ihan ok:lta. Se oli taiwanilaista. Mun ruoka olikin ihan hyvää: pihviä, nuudelia,pippurikastiketta, kasviksia ja kananmunaa pannulla. Sieltä jatkettiin käpytellen kohti Pearl Toweria. Oli tosi kylmä, tuulinen ja vähän ripsahteli sadetta taivaalta. Oltiin oikeestaan aika pettyneitä Pudongin puoleen. Luultiin, että se ois ollu täynnä elämää ja valoja ja kaikkea, mutta koko alue oli ihan autio. Ei tiietä johtuko se siitä, että loma oli alkamassa vai siitä että se on sitä uutta ja rikkaiden aluetta. Valotkin alko sammuilemaan sitämukaa kun saavutettiin kaikkia "kuuluisia rakennuksia".  Ei löydetty mitään erityisen kivaa ja Heli halusi jo kämpille, joten otettiin metro. Vaihtaessa meijän omaan metroon selvis, että vika oli jo menny joten jouduttiin ottaan taksi. Selvispähän sekin, että vikat menee puoli11 aikaan.

Ruokakeskus

Central Avenue

Sunnuntaina eli eilen heräsin siihen kun tupa alkoi täyttymään ihmisistä, telkkari pauhasi ja verhot aukes. Vapaapäivä! Koska meidän oli tarkotus lähteä maanantaina johonkin reissuun (varotteluista huolimatta) lähdin kaupungille ottamaan selvää mihin lähettäs ja ostamaan lippuja. Kukaan reissuun lähtijöistä ei ollut lähdössä mukaan lippujen hankintaan, joten lähdin yksin. Päätin, että minähän lähden sinne reissuun - Ei mañana, mañana. Siinä mun päivä sitten menikin juoksennellessa Indoor Stadiumin (josta sai lippuja bussien päiväretkille) ja Shanghai Railway Stationin välillä (mistä sai lippuja juniin ja paikallisbusseihin) ettiessa halvinta vaihtoehtoa. Päädyin ostamaan liput  päiväretkelle Tongliin minulle ja kolmelle muulle. Matkalla juoksennellessani metro ym. tunneleissa tein muutaman hätäostoksen kohontaakseni mielialaa. :D Illalla kun olin saanu liput hommattua kävin vielä mäkkärissä ja ostin ostarilta karkkia. No ehkä se fiilis vähän parani. :) Mäkkärissä sain tosin tuplahuomiot valkoisena tyttönä yksin syömässä. Ehkä oli myös kivaa olla päivä ihan itekseen, tosin olisi sen ehkä voinut toisinkin käyttää. Kotimatkalla törmäsin Tomiin, joka palasi samalla metrolla omista päivän touhuistaan. Ei siis tarvinu kävellä enää yksin kotiin kun jalatkin alko olla aika poikki.

Indoor Stadium ja Gymnasium

Päästyäni kämpille ja huoneeseen Anni soitti, että sen jalka (joka nyrjähti pari päivää sitten) oli kipeytynyt entisestään. Mun kaupungilta tuomasta jalkatuesta ei kai ois ollu juurikaan apua. Soitettiin tutorille, joka lähti meidän kanssa käymään lääkärissä. Sairaala olikin kokemus. Suomalaiseen steriiliin, turvalliseen ja yksityisyyttä kunnioittavaan sairaalaan verrattuna kiinalainen yhteisöllinen sairaala oli sekä pelottava että jännä. Samassa ovettomassa huoneessa, jota saattoi myös luulla aulaksi, oli neljä lääkäriä. Täten siellä saattoi hyvin olla siis myös neljä potilasta sukuineen samaan aikaan. On toki hienoa, että sukua on enemmänkin lähtenyt huolehtimaan läheisistään, mutta kun osa sukulaisista oli myös erityisen kiinnostuneita siitä mitä ongelmia muilla oli. Katseensa kanssa sai olla myös varovainen ja vältellä turhaa ympärilleen vilkuilemista, jos ei kaivannut ylläreitä. No, onneksi ei itse ole herkkä tai sairaana. Annin jalka kuvattiin ja se oli ok. Kuitenkin se "kipsattiin". Tutori autto kipsauksessa, siitä tuli mainio. Mietittiin, että onkohan se myös tikannut sen Marian jalan, johon tuli se haava sillon aiemmin. Odotellessa nähtiin käytävillä ja kaikkialla paljon jos jonkinmoisia potilaita. Epäilen, että monet niistä oli jollai tapaa liikenneonnettomuuksia, koska vastaan tuli erityisesti kipsattuja jalkoja ja käsiä. Jännä oli myös se, että aina ennen kuin pääsi seuraavaan hoitoon niin piti maksaa, että ne vastaanotti. Toivotaan nytten, että jalka paranisi kunnolla ennen Hainanin matkaa. Ainakin kipsi käydään ottaa pois ennen sitä. Meidän tutor Ashley on kyllä ihan huippu ku se auttaa meitä ihan missä vaan!

Ashley kipsaamassa :D
Kipsaushuone muistutti erehtymättömästi
puutyöluokkaa.

Tänään aamulla lähdettiin sinne Tongli:hin. Se on Shanghain ulkopuolella, kanavien varrella oleva pikkukylä, jossa on oikeesti vähemmän kuin miljoona asukasta.Muistaakseni jotain 30 000. Ilmeisesti siellä myös kuvataan paljon, ainakin kiinalalaisia, elokuvia. Mentiin sinne semmosella kiinalaisten turistibussilla. Matkalla maisemat oli tosi vaihtelevia: alkaen keskustan kerrostaloista, hienosto-omakotitaloalueen läpi ja lopulta enemmän maaseutua eli peltoja ja joen varrella olevia kalastajia pikku torppineen. Mulle kerrottiin lippuja ostaessa, että menomatkalla pysähdytään jossain kukkapuutarhassa. Aattelin, että okei toivottavasti ei sada. Tänään oli loistava päivä ja ootinkin, että millanen se mahtaa olla. Noh, suomalaisen silmin se muistutti enemmän peltoa kuin puutarhaa. :D Kiinalaiset oli kuitenkin ihan innoissaan ja ennen ku kerittiin ulos bussista niin ne oli jo hajaantunu tasasesti ympäri peltoa kuvaamaan toisiaan keltaisissa maisemissa. Ihania! Meille oli sinne varattu tunti, joten käytiin mekin siellä sitten ihmettelemässä. Epäilen, että se oli rypsipelto.

Kiinalaiset pellolla

Tiina!

Perillä Tonglissa meillä ei ollut kuin muutama tunti aikaa. Ensin ajeltiin vähän ympäri asuinkujia jonkun pyöräilijän korissa. Tuli vähän diiva olo vaan istua siellä kyydissä ja pysähdellä ottamaan kuvia. Minä ja Tiina haluttiin kierrellä. Annilla oli kepit, joten se halusi edetä rauhaksiin, joten hajaannuttiin. Heli meni Annin kanssa. Saatiin pyöräilijäukkeleilta liput vanhaan kaupunkiin, kun se muuten olisi ollut 100juania. :) Se oli toosi kiva paikka ja sinne se loppuaika sitte hupenikin ihan huomaamatta. Se oli siis kanavien varrella oleva kaupunki: söpöjä taloja, turisteille pikkuveneitä, ravintoloita, ostoskatu täynnä kojuja, puistoja, kiinalainen seksuaali kulttuurin museo jne jne. Oltiin ihan innossamme siellä ja aika loppu ihan kesken. Jo pelkkien kojujen kiertelyyn meni puolet ajasta, vaikkei oltu aikeissa ostaa sen kummempia. Nähtiin siellä myös pieni pala Pekingin ooppera esitystä (ainakín tietääksemme siitä käytetään sitä nimitystä). Siinä mitä nähtiin oli kaksi laulavaa naista, jotka vuorotellen istu ja laulo. Niillä oli hienot puvut ja paljon meikkiä. Nähtiin myös niitä kalastajia, jotka käyttää niitä jotain tiettyjä lintuja kalastukseen. Niiden kaulat solmitaan juuri niin tiukalle, ettei ne pysty nielemään kalastamiaan kaloja ja sit ne opetetaan tuomaan kaikki niille kalastajille. Palkinnoksi ne linnut saa lopuksi syödä jotain haaskakalaa ja narut poistetaan, jotta ne pystyy niellä. Katottiin tunnilla kerran siitä joku videopätkä, sitä tehdään ehkä enimmäkseen jossain ihan muualla kun Shanghain läheisyydessä, mutta täällä se on lähinnä turistien viihdykettä. Noh, kulttuurijuttuja.



Ruuaksi ostettiin Tiinan kanssa kojuista jotain lämpimiä piirakan tyylisiä. Ne oli ihan ok, yksi oli suolanen ja pari makeaa. Koska niillä ei kummemmin lähtenyt nälkä ostin vielä paluumatkalle kaupasta  vähän evästä. Kerkesin kyllä syyä ne jo ootellessa lähtöä. Matkalla nukuin varmaan suurimman osan ajasta. Matka kesti siis bussilla jonkun 1,5h. Meinasi tulomatkalla järki mennä kun mun edessä istuva poika mässytti niin kovaa. :) Jopa sen lähellä istuva kiinalainen mies pyöritteli sille päätä. Vaikka en tiiä, onko täällä aikanaan ollut tapana mässyttää enemmänkin, se tuntuu vaihtelevan. Voisin kuvitella, että se menisi samaan kastiin sen jatkuvan räkimisen kanssa.

Äskettäin tultiin kotiin ja aattelin ottaa hetken itselleni ja kirjottaa jo nyt nämä parin päivän kuulumiset! :) Ehkä kohta käydään haukkasemassa jotain iltapalaa. Huomiselle ei ole vielä kummemmin ohjelmaa. Illalla lähdetään luokan ja mahdollisesti uusien kertyneiden kavereiden (jos kellään niitä on) kanssa ulos. Päivällä aateltiin käydä laittaa meille uudet kynnet. Ne maksaa 30rmb. :) Tiina laitto pari viikkoa sitten ja ne on vieläkin ihan hyvät, joten ehkä uskallan kun kotiin lähtöön on vielä niin pitkä aika. Musta tehdään tyttö! :) Toivottavasti jaksettaisiin päivälläkin lähteä johonkin. Tuntuu, että aika vaan hupenee ja niin paljon on näkemättä! Mulla on ainakin pari ehdotusta muille. Tai jos ei kukaan jaksa ni voin mennä yksinkin jos jaksan herätä! :)

Yìhuìr jiàn!