new people, good atmosphere

Aika vähenee ja suunnitelmat suurenee. Aina kun tapaa uusia ihmisiä, saa niin paljon uusia ideoita siitä mitä täällä voisi ja kuuluisi vielä tehdä ennen lähtöä. Onneksi Kiina ei tämän reissun jälkeen häviä mihinkään. Tai näin oletan. Ja tänne voi vielä palata joskus ihan vaan matkustusmielessäkin. Nyt on alettu saada vähän lisää tuttuja täältä, mikä on tosi kivaa. Suurin osa - itseasiassa kaikki taitaa tosin olla ulkkareita jos meidät tutoria ei lasketa. Mutta ei se haittaa, saa silti uusia näkökulmia ja kokemuksia muilta ja ennenkaikkea hauskaa seuraa. Kiinalaiset tuttavatkin olis kyllä kivoja siinä mielessä, että oppis niiden mentaliteetista ja tavoista ihan reaalissa.

Näiden parin päivän oivallus on se, että kiinalainen lapsi (jolla on tosiaan takapuoli paljaana eli housut auki haaroista) saa tosiaan laskea tarpeensa ihan mihin vaan. Esimerkiksi kaatuneinen muisto museon lattia kaatuneiden muistelupäivänä on ihan sopiva. Museon ulkopuolelle kuitenkin, mutta samaa mitä lie marmorilattiaa se oli kuitenkin. Kukaan ei edes kiinnittäny mitään huomiota meidän ja yhen ulkomaalaisen pariskunnan lisäksi. Pitää siis tosiaan seurata mihin astelee. Varsinkin kun kadut on täynnä epämääräsiä lätäköitä ja pöllähtäviä hajuja.

Tonglin jälkeen ei tehty enää illalla mitään. Lähin ite ettimään kampukselta sapuskaa, koska en ollu syöny suurinpiirtein mitään kokopäivänä. Matkalla törmäsin Tomiin, joka oli palaamassa kotiin ja se lähti mun messiin ettii iltapalaa. Ylitin itseni ja ostin Tomin suosittelemana vartaita koulun kojusta. Yleisesti oon vältelly kojuruokaa ku se näyttää ja haisee aina niin epämääräselle. Tällä kertaa sain ite valita paistettavan tikun ni valitsin semmosen missä ei näyttäny olevan runtsuja. Ei siinä ollukaan. Se oli tooosi hyvää ja mausteista, ainakin tähän asti syötyihin riisi- ja nuudelipöperöihin yleisesti verrattuna. Shanghalainen ruoka kun on luonteeltaan vähän makeeta. Lisäksi söin grillatun lotusvartaan. Sekin oli nam. Haettiin kaupasta syömisen jälkeen ölsät pahimpaan poltteeseen suussa, kun kastike oli niin tulista. Ja sitten palattiin kotsaan.


 

Koulun varraskojuja

kokkaamassa..

Tiistaina nukuttiin pitkään ja lähettiin Helin kanssa Longhuan cemetary alueelle ja temppeliin. Otettiin taksi, kun ainakin itellä oli vähän orastava kuumeinen olo ja kun metrolta sinne ois ilmeisesti ollu jonkun verran matkaa. Taksi tuli loppupeleissä vaan ehkä 50senttiä kalliimmaksi per nenä ja päästiin suoraan porteille.

Hautausmaa-alue ei ollut varsinaisesti hautausmaa. Se oli muistoalue alueella ennen Kiinan kansantasavallan syntymista 1949 kuolleille marttyyreille. Hautausmaan paikalla oli kuomintangin mestauspaikka, jossa Tsiang kai-sek aka Tsingiskan teloitti satoja kommunisteja. Puisto oli tosi iso ja siisti. Siellä oli isoja muistopatsaita, ei kenestäkään ihmisistä vaan ennemmin uskomuksista. Yhen nimi taisi olla Hero of children ja toinen oli Unknown martyr plus paljon muita ottaen kantaa aikanaan ajankohtaisiin asioihin. Siellä oli muutamia rivejä myös hautoja, ei olla ihan varmoja tarkalleen kenen hautoja ne oli, koska muistotilassa oli vaan kuvia ja kaikki teksti oli kiinaksi. Koska oli hautojenlakaisu-päivä, oli siellä jonkun verran porukkaa ja kaikki vei haudoille ja patsaiden juurille kukkakimppuja. Tunnelma oli tosi rauhallinen ja ihmisiä oli siellä porukalla piknikillä puistoalueilla.

Lapsia puistossa

Patsas josta olin varma, että muistaisin sen nimen
- mutta ei, en muista

Statue of unknown martyr

Hautoja, joissa
lähes kaikissa oli myös valokuva

Statue of massacre

Siellä oli myös museo. Museossa oli tarinoita, muistoja ja esineitä marttyyreilta. Oli yllättävää miten paljon niiden ihmisten joukossa oli naisia. Jotenkin on ollut sellanen ennakkokäsitys, ettei 1900- luvun alussa naisen asema olisi ollut niin tärkeä, että myös naiset olisi nostettu sillälailla esille. Hienoa huomata, että olin väärässä. Kuitenkin vieläkin naisen ja miehen asema Kiinassa on ihan erilaista kuin Euroopassa. Esimerkiksi se, että naisen ja miehen mennessä naimisiin, mies on se joka on täydessä vastuussa siitä että nainen saa asunnon, auton ja isot häät jne jne (jos poika ei kykene itse, pojan perhe auttaa). Tämän vuoksi siis perheet toivovat nykyään tyttölapsia poikalapsien sijaan, se tulee halvemmaksi. Takaisin aiheeseen. Oltiin vähän väsyneitä ja taustatietojen puutteellisuuden vuoksi ei oikeen jaksettu keskittyä tarinoihin, henkilöihin ja esillä oleviin kirjeisiin niin tarkkaan. Oli vähän hämärää kuka olikaan kuka ja miksi se teki mitä tekikin. Niitä ihmisiä oli siis varmaan satoja. En tiiä tarkalleen. Keskityttiin vaan siis yleiskuvaan. Oli kuitenkin ainakin vähän avaraa. Se hautausmaa oli avattu yleisölle kuulemma vasta 1995.

en näköjään ottanut museosta kuvaa ollenkaan, mutta se on
toi pyramidi tuolla takana

Longhua temppeli oli aika perus temppeli. Kun ollaan nyt käyty siellä maailman (2. suurin) Buddha puistossa niin ei oikeen enää tuntunu kovin erikoiselle. Siellä oli aika paljon porukkaa, ehkä sen hautojenlakaisu-päivän takia. Sieltä sai sisään mennessä paketin suitsukkeita, jotka katkes meillä molemmilla laukussa. Ei viittitty ite näyttää epätietouttamme ja alkaa polttamaan niitä. Oltais kuitenkin tehty vaan jotain noloja mokia ja pilattu toisten tärkeät hetket. Siellä oli myös semmosia huoneita mihin ihmiset oli vieny menehtyneiden lähestensä pieniä kuvia seinille ja siinä alapuolella kiersi semmonen pieni pöytätaso mihin ihmiset toi elintarvikkeita eli pääasiassa ruokaa ja naposteltavia niille menehtyneille "lahjaksi". Lisäksi siellä oli niitä buddha-huoneita, mihin ihmiset polvistu rukoilemaan toivomuksia buddhilta. Temppelit tuntuu olevan avartavia paikkoja, joissa tajuaa oman tietämättömyytensä. Pitäisi tutustua paremmin niiden rituaaleihin, niin saisi temppeleistäkin enemmän irti. Kiinalaiset käyttää rahaa myös temppeleissä rukouksien jälkeen laitetaan aina rahaa lippaisiin ikäänkuin se parantaisi toivomusten täyttymis mahdollisuuksia. Buddhalaisilla on myös tapana heitellä kolikoita patsaiden yms päälle ja yrittää saada raha pysymään siellä päällä. Jos raha jää sinne, se tuottaa onnea. Harva onnistuu ekalla tai edes tokalla yrityksellä. Niinkuin Jason on kertonut, täällä - All you need is.. Money!

suitsukkeita



kaikella kunnioituksella!

 Tiistai-ilta oli ilta, jolloin meidän piti pitää friends-night-out. Kuitenkin meidän luokkajako hajaantui jälleen. Muut halus tulla sinne meidän ehottamaan paikkaan vasta jonkun toisen paikan jälkeen. Osa tulikin, mutta ne lähti melkee heti pois - ilmeisesti sen takia ettei siellä ollu meidän lisäksi juurikaan muita ja manageri ei suostunu avaamaan tanssilattiaa. Se sano, ett mahutaan kyllä tanssimaan siinä keskelläki, mikä oli sinänsä totta. Kutsuin sen yhden ruotsalaisen tytön, Fridan (joka soitti aikaisemmin siellä samaisessa baarissa), meidän kanssa ja se tulikin. Lisäksi siellä oli kolme muuta ihmistä kehen tutustuttiin, se viimekerran työntekijä kaverinsa kanssa ja satunnaisia muita kävijöitä. Oli tosi mukava ilta. Oltiin kaikkien siellä kävijöiden kanssa kuin yhtä suurta yhteisöä. :D Pelattiin korttia isolla porukalla, paikan manageri mukaan lukien. Siellä oli johonkin asti myös jonkun työntekijän lapsi, ja jossain vaiheessa manageri tuli jostai sen kissa sylissä. :) Lisäksi siellä kävi esimerkiksi kaksi ranskalaista työmatkalaista, jotka hetken seuras meidän peliä ennen ku lähti ja jossain vaiheessa siellä oli kolme jotain britti poikaa, jotka oli kanssa ihan fiiliksissä ku sai tulla pelaa meidän kanssa.

peliseuraa

manageri ja kissa

taxirace

Sieltä lähettiin vielä kattomaan jotain toista paikkaa. Sen nimi oli the One. Se oli ihan magee paikka, mutta ilmeisesti menossa kiinni kun siellä ei ollu juuri ketään. Ei tilattu mitään, tanssittiin vaan joku aika semmosella maailman pienimmällä tanssilattialla, joka oli siellä keskellä semmosia sohvarykelmiä. Meidät ajettiin sieltä pois aika pian, koska se meni kiinni. Näin ainakin päättelimme käsimerkeistä, jotka muistutti kovasti "kävelkää pois ja menkää nukkumaan". Lähdettiin niiden kolmen muun luokse aamupalalle. Meitä oli siis alunperin minun lisäksi Heli, Anni, Tiina ja Tomi, mutta Tiina lähti jo aikasemmin kotiin. Ne oli kämppiksiä ja löytäneet toisensa jotenkin netin kautta: taiwanilainen tyttö, sveitsiläinen ja jenkki pojat. Tomi teki meille aamupalaa niiden aineksista. Kello alko olemaan aika aikanen, joten aurinko alko nousemaan. Mentiin sen kerrostalon kattokerrokseen kattomaan auringonnousu vielä ennen kotiin lähtöä. Oli tosi hieno ilta ja mahtava fiilis.

Annin tie ylimpään kerrokseen oli kivinen

aamupalaa



aamuaurinko



Seuraavana päivänä herääminen meni myöhään. Katottiin porukalla Helin ostama brittiläinen tanssileffa ja tilattiin pizzat. Jutta sieltä toisesta koulusta laittoi mulle viestiä, että ne olisi menossa ulos porukalla. Oltiin niitäkin pyydetty mukaan tiistaille, mutta ne tuli sinä aamuna Pekingistä niin ilmeisesti ne ei jaksaneet lähteä. Aateltiin mennä ainakin käymään, koska viimeksi oli niin mukavaa nähdä niitäkin. Nyt niitä oli vähän enempi, pääasiassa eri tyyppejä. Siellä Phebessä oli naistenilta mikä tarkotti sitä, että kunhan meni ennen kello 12 sisään niin sai rannekkeen ja koko ilta oli täysin ilmanen. Tomi tosin joutu maksaa rannekkeesta 10e, koska oli poika. Siellä soi ihan loistava musiikki ja porukka oli tosi hyvä. Aina välillä tanssilattia (joka oli siis sellanen pieni koroke vaan siinä dj pöydän edessä) tyhjennettiin ja tuli erilaisia tanssiesityksiä. Sielläkin oli ympärillä sohvia ja keskellä oli paljon korkeita pöytiä. Eli käytännössä tanssilattia on kaikkialla. Siellä oli tosi paljon ulkomaalaisia ihmisiä, en tiiä johtuko se tunnelmasta vai siitä että se oli ilmasta. :) Jälleen oli tosi hauskaa, eikä ois millään malttanu lähteä kotiin.

muita vaihtareita:
uusia tuttuja ja Jutta



tanssiesitys



Tänään meillä oli koulua taas yheksältä. Meillä piti olla esityksiä meidän vierailemista paikoista, mutta useimmilla powerpoint esitykset ei auennu, koska ne oli tehty liian uusilla ohjelmilla. Esitetään siis ens kerralla. Päivällä otettiin pikku torkut ja tässä illalla katottiin mun ostama Never let me go - leffa. Oli aika hyvä musta, vaikka osa jutuista meni osittain ohi kun siinä oli aika outoa sanastoa, aiheesta johtuen. Tässä tää päivä onkin mennyt. Ulkona oli ihan tosi kylmä. Varmaan siksi, että eilen satoi vettä. Huomenna taas koulupäivä. Viikonloppuna aateltiin Helin kanssa tehdä pikku trippi jälleen. :)

Ainiin, kävin sillon tiistaina laittamassa ne tekokynnet. :) Outoa, en oo ikinä ees ajatellut tekeväni niin. Mutta nyt kun ne makso sen 3e niin aattelin kokeilla. Yksi lohkesi jo heti ekana iltana, kun pelattiin niin tosissaan niitä korttipelejä ja osassa piti aina lyyä käsi keskelle ja joka oli vika niin hävisi. Teki vähän kipeää, mutta en itkenyt. :) Nyt se on vaan vähän killi kun leikkasin sen vinoon, en halunnu leikata sitä kokonaan poiskaan. En vaan uskalla enää koskea mihinkään, ettei ne lähe pois.

Kuukauden päästä saan kivoja vieraita. Can't wait! :)